Tänään musta tuntuu tältä, jotenkin toivottamalta.
Olen miettinyt viime aikoina paljo miten elämä on vienyt mennessään.
Halusin pienenä punaisen auton jolla kävisin aina kaupassa, halusin asua jossain siellä suunnalla missä vietin lapsuuteni loma-aikoina.
Elämä kuljetti monen mutkaa kautta juuri sellaiseen tilanteeseen.
Tie ei ole ollut helpoimmasta päästä.
Olen myös miettinyt miksi juuri hakeuduin ja päädyin alalle jossa olen nuoria lähellä.
Sittemmin se on tuntunut luontevalta.
Voin sanoa tietäväni miltä tuntuu kokea tietyt elämän kolhaisut syvällä sisimmässä ja miltä tuntuu olla yksinäinen. En haluaisi että kukaan muu joutuu kokemaan sellaisia kurjuuksia mitä itse olen joutunut.
Maksan virheistä kallista hintaa vielä tänä päivänäkin. Välillä se turhauttaa, kuten tänäänkin.
Huominen tuo toivoa tullessaan, ja saan taas jostain uskoa ja voimaa tulevaan.
Haluan auttaa jotakuta joka on vaarassa ajautua ongelmien karuselliin. Se on liian kovaa kyytiä kenelle tahansa kestää voimatta pahoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti